Katsaus Tehtaan varjossa (1932)-klassikkoromaanista tunnetun työläiskirjailija Toivo Pekkasen arkeen v. 1943 kotona Töölössä sekä kesähuvilalla Ojakkalassa.

https://www.elavamuisti.fi/aikajana/toivo-pekkanen-helvi-hamalainen-ja-lauri-viljanen

Lyhytelokuva on Suomi-Filmin tuotantoa ja Kansallisen audiovisuaalisen instituutin sivuilla katsottavissa.

1943

Elokuvan nimet: 

Kirjailijoitamme  (virallinen nimi)

Ohjaus: 

Vappu  Roos

Tuotanto: 

Suomi-Filmi Oy

Laji: 

lyhyt  dokumentti

Pitäjänsaaressa 1938

Ainon äiti Maria (1861-1951) ja isä Anton Halonen (1862-1939) istumassa kotipihallaan Haminan Pitäjänsaaressa, arviolta v. 1938.

Toivon äiti Ida Pekkanen (1872-1942) saariretkellä

Ainon äidin Marian kirje V. 1938 (sivujärjestys skannauksesta johtuen 4-1-2-3)

Ainon äidin Marian kirje, jossa kiittää joululahjoista ja kyselee vointeja vuodenvaihteessa. Kirjeessä on päiväys - ei vuotta. Se lienee 1938. Valittelee miehensä huonoa kuntoa ja tämä kuoleekin 1939 helmikuussa.

Ihailen kirjeen sisällön selkeyttä, vaikka pisteet ja isot kirjaimet puuttuvat. Kiertokoulu ei tainnut antaa kovinkaan perusteellista kieliopin ja kirjoittamisen opetusta.

Venekuva

Vesille ollaan lähdössä, mutta tällä kertaa kyse ei ole huviretkestä sen osoittaa veneessä oleva pestävien mattojen röykkiö. Yhteistä kotia ei ole, joten matot lienevät Toivon kotoa eli seurustelu on jo edennyt näin tuttavalliselle tasolle.

Kahvilla Karhumäessä

Kahvipöytä

Toivo, Aino, Elin ja Urho Karhumäki seurustelemassa Karhumäen valkoisen huvilan yläparvekkeella. Pohjustettiinko tässä tontin ostoa vai oliko kaupat jo edellisenä syksynä tehty? Sitä voi vain arvailla.

Perhepotretti:
Antero, Toivo, Aino ja Riitta Pekkanen v. 1942


Tämä ainoa perheestä otettu virallinen valokuva, oli yksi kimmoke kirjan tekoon. Se oli todistuskappale siitä, että Ainon pitkä odotus oli täyttynyt. Hän oli vihdoin saanut kauan odottamansa lapset, pojan ja tytön. Tämän kunniaksi perhe oli lähtenyt Runeberginkadulla sijaitsevaan valokuvaamoon. Ehkä Aino suunnitteli lähettävänsä onnistuneen kuvan sukulaisille joulutervehdyksenä.

Kaupunkiin lähdössä

Aino ja Toivo lähdössä linja-autolla Helsinkiin. Mökille lähdettiin mielellään, mutta kotiinkin palattiin onnellisina. Jos maalla käytettiin vanhoja vaatteita työhommissa, niin kaupunkiin lähdettiin siististi pukeutuneina. Ja vaikka oli kesä, niin Toivolla oli huopahattu ja Ainolla kaupunkioloihin sopiva olkihattu päässään.

Vastavalmistunut mökki 1941 

—Kuule, tässä olisi mukava talonpaikka teille. Aurinkoa riittää ja kun rinne viettää etelään lumetkin sulavat tästä ensimmäisinä. Näkisitpä miten upeat sini- ja valkovuokkomättäät lumien kadottua nousevat esiin, Urho esitteli kauempana talosta metsän rajassa sijaitsevaa maa-aluetta.

— Kyllähän me Ainon kanssa olemme haaveilleet jonkinlaisen kesäpaikan hankinnasta, mutta mielessämme on lähinnä ollut kalastajamökki jossain pienessä kalliosaaressa. Me kun molemmat olemme viettäneet lapsuutemme ja nuoruutemme meren rannalla, Toivo vastasi empien.

Jostain syystä hän kuitenkin lupautui ostamaan kapean, puuttoman tontin ja paljaalle rinteelle nousi kaksi huonetta ja keittiön käsittävä mökki 1941.

Parin vuoden kuluttua Aino ja lapset  pakenivat sinne Helsingin pommituksia ja hankkivat ruuan lisää 

viljelemällä perunoita ja juureksi.

Sota-aikana Toivo Pekkanen rakennutti kesämökiksi - ja pakopaikaksi Helsingistä - tämän mökin Vihdin Ojakkalaan.

Kotkan Kaunissaaressa

Vaikka kesää vietettiin enimmäkseen Tervalammen mökissä, halusivat Aino ja Toivo tutustuttaa lapsiaan myös Kotkan saaristoon. Kotkan Kaunissaaressa vietettiin muutaman kerran viikko. Siellä asuttiin kalastajamökissä ja nautittiin merimaisemista kiertämällä lähisaaria kalastajien veneillä. Tässä poseerataan Kaunissaaren ehkä ensimmäisen turisteja palvelleen ”ravintolan” edessä.

Tehtaan varjosta Suomen Akatemian jäseneksi, kappale Suomen lähihistoriaa kirjailija- perheen näkökulmasta

Ja kaukana siintää meri

Olen hankkinut kirjoituskoneen! Huonetta etsiessäni törmäsin kaupungilla osto- ja myyntiliikkeen ikkunassa kelvolliselta näyttävään kirjoituskoneeseen ja tämä kirje on nyt ensimmäinen kirjoitusyritykseni sillä. Eiköhän kustantajakin suhtaudu nyt suopeammin tekstiini.

 Fiktiivinen, Toivo Pekkasen elämästä kertova romaani pohjautuu kirjeisiin, lehtikirjoituksiin ja tyttären omakohtaisiin muistoihin. Kirjassa eletään 1930 -1950 lukujen Helsingissä ja pistäydytään Toivon matkassa Lontoossa, Pariisissa ja Berliinissä.

Aino ei tahdo sopeutua pääkaupungin taiteilijapiireihin. Lastakaan perheeseen ei toiveista huolimatta ilmaannu. Hän kaipaa työtään ja miettii, voiko pikkukaupunkilaisesta koskaan tulla helsinkiläistä ja kansakoulunkäyneestä taiteilijapiireissä hyväksyttyä kirjailijan vaimoa.

Elämänmuutosta enteilee myös Toivon hankkima tontti pääkaupungin liepeiltä. Sodan varjossa sinne nousee Ainolle ja lapsille paikka, jonne paeta Helsingin pommituksia ja jossa harrastaa omavaraistaloutta.

Kirjoittaja on Toivo Pekkasen tytär, kirjastonjohtaja, joka eläkkeellä ollessaan on alkanut harrastaa luovaa kirjoittamista.