keskiviikko 18. helmikuuta 2026

 Isän tyttö – välähdyksiä Töölöstä 1940- ja 1950-luvuilta




  

Kirjastonjohtaja Riitta Tennin postuumisti ilmestynyt kirja ”Isän tyttö- välähdyksiä Töölöstä 1940- ja 1950-luvuilta” ilmestyi vuonna 2025. Kustantajana on Riitta Tennin perikunta ja painotyön on tehnyt Book on Demand. Paino- ja sidontatyö on huolellista ja siistiä, painovirheitä ei löydy etsimälläkään. Kirjan kannessa on taiteilija Sylvi Kunnaksen vuonna 1947 maalaama muotokuva pikku Riitasta. Kirja sisältää myös valokuvia perhealbumista ja otteita Riitan isän, kirjailija Toivo Pekkasen päiväkirjoista.

Kirja alkaa Riitan syntymästä 6.6.1942 ja päättyy vuoteen 1957 Toivo Pekkasen kuolemaan. Kirjan pääasiallinen tapahtumapaikka on Taka-Töölö, mökillä käydään Vihdissä ja sukuloimassa Kotkassa ja Haminassa. Helsinki ei ole kylmä kivikylä, vaan ihmisten muodostama lämmin yhteisö. Jos pikku Riitan kelkka on rikki, ja hän ei pääse pulkkamäkeen, niin apu löytyy läheltä. Lähikauppias muotoilee pahvilaatikosta erinomaisen mäenlaskuvälineen. Kirja kuvaa osuvasti 40-luvun ja 50-luvun Helsinkiä sisältäen tavallisten helsinkiläisten arkielämää, kaasuhelloja, jääkaappeja, kallisarvoisten nylonien silmukoimispalvelua, kivijalkakauppoja, ostokortteja, trolleybusseja ja kulkutauteja, jotka veivät potilaat viikoiksi kulkutautisairaalaan. Oppikoulun sisäänpääsykokeet ratkaisevat lapsen koko tulevaisuuden. Ensimmäinen banaani on suuri ihme.

  Riitta Tenni ehti julkaista kaksi muuta kirjaa tämän ”Isän tyttö”-teoksen lisäksi. Esikoisteos oli ”Totta ja tarua meidän perheen elämästä”. (2009) Tästä teoksesta otettiin hyvin pieni painos, vain lähimmille ystäville ja omalle perheelle. Kirja alkaa Riitan ja hänen tulevan miehensä Olavin ensikohtaamisesta ja päättyy kolmen pojan ollessa jo omillaan. Kirja on todella hauska, täynnä kirjoittajalle ominaista itseironiaa. Ei turhaan kansakoulun opettaja sanonut luettuaan Riitan aineen: ”On sinulla sentään enemmän mielikuvitusta kuin isälläsi.” Riitta ei koskaan pystynyt ratkaisemaan oliko se kehu vai moite.

  Toinen teos on nimeltään ”Kaukana siintää meri”, joka ilmestyi vuonna 2017. Tämä kirja sisältää kirjoittajan vanhempien tarinan, nuoruudesta Toivo Pekkasen kuolemaan vuoteen 1957. Kirja kertoo unelmasta kirjailijan urasta tehdastyön sijaan. Myös vanhempien vuosia kestävästä haaveesta perustaa lapsiperhe. ”Kaukana siintää meri” ja ”Isän tyttö” kuvaavat saman tarinan mutta eri näkökulmasta. ”Isän tyttö” on kuin novelleja, jotka ovat irronneet toisesta kirjasta.

 Toivo Pekkanen oli kirjailija, joka ei edes kuvitellut olevansa Leino tai Koskenniemi Hän kirjoitti laajan tuotannon lisäksi lehtijuttuja, varsinkin Pellervoon ja Taide-lehteen. Hän kirjoitti myös näytelmiä Kansallisteatterille, Kansanteatterille ja Koiton näyttämölle. Riitta Tenni kirjoitti kirjansa, sillä kuorolaulu tai näyttämötoiminta ei vedonnut häneen hänen jäätyään eläkkeelle. Hän kuvasi omaa maailmaansa ja elämäänsä näissä kirjoissa meille kaikille.


Leena Laakso

Kirjoittaja on kirjastonhoitaja ja Riitan perheen ystävä


https://kirjakauppa.bod.fi/isaen-tyttoe-vaelaehdyksiae-toeoeloestae-1940-ja-1950-luvuilta-riitta-tenni-9789528939023


torstai 28. joulukuuta 2017

Katsaus Tehtaan varjossa (1932)-klassikkoromaanista tunnetun työläiskirjailija Toivo Pekkasen arkeen v. 1943 kotona Töölössä sekä kesähuvilalla Ojakkalassa.

https://www.elavamuisti.fi/aikajana/toivo-pekkanen-helvi-hamalainen-ja-lauri-viljanen

Lyhytelokuva on Suomi-Filmin tuotantoa ja Kansallisen audiovisuaalisen instituutin sivuilla katsottavissa.

1943
Elokuvan nimet: 
Kirjailijoitamme  (virallinen nimi)
Ohjaus: 
Vappu  Roos
Tuotanto: 
Suomi-Filmi Oy
Laji: 
lyhyt  dokumentti



sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Pitäjänsaaressa 1938



Ainon äiti Maria (1861-1951) ja isä Anton Halonen (1862-1939) istumassa kotipihallaan Haminan Pitäjänsaaressa, arviolta v. 1938.







Toivon äiti Ida Pekkanen (1872-1942) saariretkellä



Ainon äidin Marian kirje, jossa kiittää joululahjoista ja kyselee vointeja vuodenvaihteessa. Kirjeessä on päiväys - ei vuotta. Se lienee 1938. Valittelee miehensä huonoa kuntoa ja tämä kuoleekin 1939 helmikuussa.
Ihailen kirjeen sisällön selkeyttä, vaikka pisteet ja isot kirjaimet puuttuvat. Kiertokoulu ei tainnut antaa kovinkaan perusteellista kieliopin ja kirjoittamisen opetusta.



tiistai 12. syyskuuta 2017



Venekuva

Vesille ollaan lähdössä, mutta tällä kertaa kyse ei ole huviretkestä sen osoittaa veneessä oleva pestävien mattojen röykkiö. Yhteistä kotia ei ole, joten matot lienevät Toivon kotoa eli seurustelu on jo edennyt näin tuttavalliselle tasolle.
Kahvilla Karhumäessä
Kahvipöytä

Toivo, Aino, Elin ja Urho Karhumäki seurustelemassa Karhumäen valkoisen huvilan yläparvekkeella. Pohjustettiinko tässä tontin ostoa vai oliko kaupat jo edellisenä syksynä tehty? Sitä voi vain arvailla.